Konserniraportointi ja konsernitilinpäätös tulevat ajankohtaisiksi silloin, kun yritys omistaa toisen yrityksen osake-enemmistön tai muutoin käyttää siinä määräysvaltaa. Moni pienyrittäjä hämmentyy tässä vaiheessa, koska konsernisuhde voi syntyä jo yhden tytäryhtiön perustamisella – vaikka liiketoiminta olisi vielä pientä.
Milloin konsernitilinpäätös on pakollista tehdä
Kirjanpitolain 6 luvun mukaan emoyrityksen on laadittava konsernitilinpäätös, kun sillä on määräysvalta yhdessä tai useammassa tytäryrityksessä. Määräysvalta syntyy tyypillisimmin, kun emoyhtiö omistaa yli 50 % tytäryhtiön äänivallasta, mutta se voi syntyä myös sopimusperusteisesti tai hallituspaikkojen kautta ilman enemmistöomistusta.
Käytännön esimerkki: rakennusalan osakeyhtiö perustaa erillisen kiinteistöyhtiön yhtä suurta urakkaa varten ja omistaa siitä 100 %. Tässä hetkessä syntyy konsernisuhde, vaikka kiinteistöyhtiöllä ei olisi vielä yhtään työntekijää. Moni yrittäjä olettaa virheellisesti, että konsernivelvoitteet koskevat vain suuria pörssiyhtiöitä – todellisuudessa velvoite koskee periaatteessa jokaista emo-tytär-rakennetta, ellei pienkonsernin vapautus sovellu.
Pienkonsernin vapautus – milloin konsernitilinpäätöstä ei tarvitse laatia
Suomen kirjanpitolaki vapauttaa pienet konsernit konsernitilinpäätösvelvollisuudesta. Vapautus koskee konserneja, joissa emoyrityksen ja tytäryritysten yhteenlasketuista luvuista enintään yksi seuraavista kolmesta rajasta ylittyy tilikaudella ja edellisellä tilikaudella:
Liikevaihto 12 000 000 euroa, taseen loppusumma 6 000 000 euroa ja henkilöstö keskimäärin 50 henkilöä tilikauden aikana.
Jos kaksi näistä kolmesta rajasta ylittyy, konsernitilinpäätös on laadittava. Rajat lasketaan konserniyhtiöiden yhteenlasketuista luvuista ilman sisäisten erien eliminointia, mikä yllättää monet – luvut siis lasketaan yksinkertaisesti yhteen, ei konsernitasoisesti oikaistuna.
Vapautus ei kuitenkaan koske tilanteita, joissa jokin konserniyhtiöistä on yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö, esimerkiksi pörssiyhtiö tai luottolaitos. Myöskään säätiöiden ja tiettyjen yhdistysten konsernirakenteissa vapautusta ei aina voi soveltaa suoraan – tässä kannattaa tarkistaa tilanne tilitoimistolta tai tilintarkastajalta, sillä säätiöiden taloushallintoa koskee osin oma sääntelynsä.
Mitä konsernitilinpäätös käytännössä sisältää
Konsernitilinpäätös ei ole pelkkä emoyhtiön ja tytäryhtiöiden tilinpäätösten yhteenlaskettu versio. Siihen kuuluu konsernitase, konsernituloslaskelma, rahoituslaskelma sekä liitetiedot, jotka esittävät konsernin taloudellisen aseman yhtenä kokonaisuutena – ikään kuin emo- ja tytäryhtiöt olisivat yksi yritys.
Tässä vaiheessa tehdään kaksi keskeistä toimenpidettä. Ensiksi konserniyhtiöiden keskinäiset saatavat, velat, myynnit ja ostot eliminoidaan, jotta sama liiketapahtuma ei näy kahteen kertaan. Toiseksi tytäryhtiöiden hankintameno kohdistetaan omaisuuseriin ja mahdolliseen liikearvoon hankintahetken käyvän arvon mukaan – tätä kutsutaan hankintamenomenetelmäksi.
Osakeyhtiön erillistilinpäätöksen laatiminen on tästä erillinen, pakollinen vaihe jokaiselle konserniyhtiölle riippumatta konsernivelvoitteesta. Erillistilinpäätöksen tase, tuloslaskelma ja liitetiedot kannattaa käydä läpi osakeyhtiön tilinpäätöksen vaatimusten mukaisesti ennen konsernitason työtä.
Konserniraportoinnin aikataulu käytännössä
Konsernitilinpäätös valmistuu yleensä 1–2 kuukautta erillistilinpäätösten jälkeen, koska kaikkien konserniyhtiöiden lukujen pitää olla valmiina ennen eliminointeja. Jos emoyhtiön tilikausi päättyy 31.12., erillistilinpäätökset valmistuvat tyypillisesti helmi-maaliskuussa ja konsernitilinpäätös maalis-huhtikuussa, ennen yhtiökokousta.
Kolmen tytäryhtiön konsernissa käytännön työjärjestys menee usein näin: ensin jokainen tytäryhtiö sulkee kirjanpitonsa ja toimittaa raportointipaketin emoyhtiölle, sitten emoyhtiö tarkistaa sisäisten erien täsmäävyyden, ja lopuksi konsernitilinpäätös kootaan ja tarkastetaan. Jos yhdenkin tytäryhtiön luvut ovat myöhässä, koko konsernitilinpäätös viivästyy – tästä syystä isommissa konserneissa kuukausittainen raportointirytmi kannattaa vakioida jo ennen tilikauden päättymistä, ei vasta sen jälkeen.
Monissa kasvavissa pk-konserneissa raportointia hoidetaan esimerkiksi Netvisor-, Procountor- tai Fennoa-järjestelmillä, joissa konserniyhtiöiden tilikartat kannattaa yhtenäistää heti alussa – se säästää huomattavasti aikaa eliminointivaiheessa.
Yleisimmät virheet konserniraportoinnissa
Ensimmäinen tyypillinen virhe on sisäisten saatavien ja velkojen täsmäyttämättä jättäminen kesken vuoden – jos emoyhtiön saatava tytäryhtiöltä ei täsmää tytäryhtiön kirjanpidon velkaan, eliminointi ei mene puhtaasti ja tilinpäätös viivästyy.
Toinen virhe on tytäryhtiön sisäisen katteen jättäminen huomiotta silloin, kun konserniyhtiöt myyvät tavaraa tai palveluja toisilleen. Jos tytäryhtiö on ostanut varastoon tavaraa emoyhtiöltä yli omakustannushinnan, konsernitilinpäätöksessä pitää oikaista varaston arvo ja poistaa sisäinen kate – tämä unohtuu erityisesti ensimmäistä konsernitilinpäätöstä laadittaessa.
Kolmas virhe on pienkonsernin rajojen tarkistamatta jättäminen vuosittain. Moni yritys kasvaa hiljaa yli rajojen ilman, että kukaan huomaa velvoitteen syntyneen, ja konsernitilinpäätös jää tekemättä yhdeltä tai useammalta tilikaudelta.
Kuka konsernitilinpäätöksen laatii ja tarkastaa
Konsernitilinpäätöksen laatiminen edellyttää yleensä KLT-tutkinnon suorittanutta kirjanpitäjää tai auktorisoitua tilitoimistoa, koska eliminoinnit ja hankintamenolaskelmat vaativat erityisosaamista tavallisen kirjanpidon lisäksi. Pienissä konserneissa tämä hoidetaan usein osana laajempaa taloushallinnon ulkoistussopimusta.
Tilintarkastusvelvollisuus konsernissa määräytyy osittain eri perustein kuin yksittäisen yhtiön kohdalla – jos konserni ylittää tilintarkastusrajat, tarkastus kohdistuu sekä erillis- että konsernitilinpäätökseen. Tilintarkastusyhteisön ja tavallisen tilitoimiston roolit ovat tässä kohtaa erilliset, mikä on hyvä tunnistaa etukäteen: tilintarkastusyhteisöjen ja tilitoimistojen eroista kannattaa lukea tarkemmin, jos yritys lähestyy tarkastusrajoja ensimmäistä kertaa.
UKK
Pitääkö yhden hengen osakeyhtiön tehdä konsernitilinpäätös, jos sillä on yksi tytäryhtiö?
Kyllä, jos konsernivelvoite täyttyy eikä pienkonsernin vapautus sovellu. Yhtiön koko ei sinänsä ratkaise – ratkaisevaa on määräysvalta tytäryhtiössä ja se, ylittyvätkö liikevaihdon, taseen ja henkilöstön rajat.
Voiko konsernitilinpäätöksen jättää tekemättä, jos tytäryhtiö on tappiollinen tai toimimaton?
Ei automaattisesti. Tytäryhtiön koko tai kannattavuus ei poista konsernitilinpäätösvelvollisuutta, ellei pienkonsernin raja-arvot alita vaadittua kynnystä. Poikkeuksista, kuten olennaisuuteen liittyvistä rajauksista, kannattaa keskustella tilintarkastajan kanssa.
Kuinka usein konserniraportointi pitää tehdä vuoden aikana?
Lakisääteinen konsernitilinpäätös laaditaan kerran tilikaudessa. Moni konserni tekee sisäistä konserniraportointia kuitenkin kuukausittain tai neljännesvuosittain johtamisen tueksi, vaikka virallinen konsernitilinpäätös syntyy vain tilinpäätöshetkellä.
Yhteenveto
Konsernivelvoite syntyy usein huomaamatta, heti kun yritys perustaa tai hankkii tytäryhtiön. Pienkonsernin raja-arvot – 12 miljoonaa euroa liikevaihtoa, 6 miljoonaa euroa tasetta ja 50 henkilöä – kannattaa tarkistaa vuosittain osana tilinpäätösvalmistelua, ei vasta silloin kun tilintarkastaja kysyy asiaa.
Koska konsernitilinpäätökseen liittyvät eliminoinnit ja hankintamenolaskelmat vaativat erityisosaamista, yksilöllisessä tilanteessa kannattaa aina varmistaa tulkinta omalta tilitoimistolta, tilintarkastajalta tai tarvittaessa Verohallinnolta.